Kakunkoristelun SM-kisat

Kuva: Messukeskus Helsinki, Johanna Suni

Kakkuharrastukseni huipentui viime viikonloppuna kun voitin kakunkoristelun SM-kisat! Ihan mahtavaa! En oo vieläkään oikein sisäistänyt tapahtunutta :D. Tässä postauksessa käyn läpi tuntojani alkaen siitä hetkestä kun sain tietää pääseväni finaaliin ja päättyen siihen kun kuulin voittaneeni :). Kerron myös "kakkufilosofiani", koska tämän kakun tekemisessä se erityisesti korostui.

Finaaliin pääsy

Viime vuonnakin osallistuin kisaan, mutta tuolloin en päässyt mukaan finaaliin. Jännäsin kuitenkin kaverini Millan puolesta, joka silloin ylsi finaaliin saakka.

En osannut päättää, mitkä kakkukuvat lähettäisin kilpailuun. Onneksi siskoni auttoi, koska hänen suosikkinsa lopulta vei minut finaaliin :D.

Tämä sininen "Talvikakku" vei minut finaaliin.

Olin juuri perheeni kanssa leikkipuistossa kun sain sähköpostin kisan järjestäjältä, Unelmakakuilta. WUHUU! Ihan mahtavaa! Tieto finaaliin pääsystä oli jo voitto! Siellä mä hypin ja loikin ympäri leikkipuistoa :D.

Kisakakun suunnitteleminen ja harjoittelu

Tästä alkoikin armoton suunnittelu ja pähkäileminen. Päätin kuitenkin pitäytyä omassa tyylissäni tehdä kakkuja - nakukakut ja dripcake tyyliset kakut ovat mun juttuni. Toki teen myös muunlaisia kakkuja, mutta nuo kakut ovat lähinnä minua itseäni.

Jo alussa päätin, että en tee sinivalkoista kakkua ja teeman (Suomi 100 vuotta) tuon esille makuina ja kakun ulkonäkö tukee sisältöä. Tässä kohdin on hyvä kertoa kakkufilosofiastani eli siitä, mitä pidän kakun teossa tärkeänä.

Aloitan kakun suunnittelun aina maku edellä. Haluan, että kakun ulkonäkö ja maut tukevat toisiaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kakun koristeena on samoja raaka-aineita kuin täytteessä on käytetty. Näin sitä tietää heti, mitä on syömässä - ainakin suurinpiirtein ;). Sokerimassalla tehtävät teemakakut luonnollisesti poikkeavat tästä ajatuksesta. Pidän myös siitä, että kakun syöminen on monipuolinen elämys - niin makuina kuin rakenteina. Haluan, että maut erottuvat selvästi ja marjat ja hedelmät maistuvat itseltään. En pidä yltiömakeista kakuista. Erilaiset suutuntumat tuovat lisää mielenkiintoa kakun nauttimiseen. Parhaissa kakuissa on mielestäni aina jotain kermaisen pehmeää esim. mousse, kuohkea ja maukas pohja ja jotain pureskeltavaa, kuten pähkinämurut, suklaarouhe tai jotain muuta, jossa hampaat pääsevät töihin.

Inspiraatio finaalikakkuun lähti luonnosta ja siitä, mitä itse pidän suomalaisina makuina. Ruis ja ruisleipä ovat suomalaisuuden ydintä - tai ainakin näin itse ajattelen. Ruis tulisi varmasti olemaan kakussa jotenkin esillä. Pidän itse marjastamisesta, joten oli luonnollista, että käyttäisin kakkuun marjaa. En kuitenkaan halunnut käyttää mustikkaa, koska se tuntui liian tutulta ja halusin erottua joukosta. Puolukka tuli seuraavaksi mieleeni ja siihen pariksi sopisi kinuski.

Ruis edustaisi suomalaista kestävyyttä ja sitkeyttä. Ruispuolukkapuuro on vanha perinneherkku samoin kuin puolukasta tehtävä vispipuuro. Puolukka on naapurimaamme Ruotsin kansallismarja ja kinuskin toi Suomeen Karl Fazer Pietarista 1890- luvun tienoilla. ( Lähde 1)  Tässä ovat maat, jotka ovat vahvasti vaikuttaneet historiassamme ja näin suomalaisuuden synnyssä. Nyt ne tulisivat esille myös makuina kakussa.

Ensimmäinen harjoituskakku

Toinen harjoituskakku. Tässä kokeilin karamellipurjetta. Purje näyttää kivalta ja varmasti käytän ideaa vielä jossain toisessa kakussa. Ruismysli kakun päällä on superhyvää!

Epätoivo juuri ennen kisoja

Makuyhdistelmän onnistuminen ei ollut itsestään selvää. Tein kolme harjoituskakkua, joista viimeinen oli täysi katastrofi... Tätä katastrofikakkua maistoin perjantai-iltana ennen sunnuntaista kisaa ja vajosin... Mitä mä teen! En saanut makuyhdistelmiä kohdalleen. Rukiin käyttö makeassa leivonnassa ei ole niin helppoa. Koostumuksesta tulee helposti tiivis ja mausta tunkkainen. Puolukan makua en meinannut millään saada tarpeeksi. Halusin, että se maistuisi kakussa kunnolla eikä hukkuisi kinuskin makeuteen.

Lauantai aamuna kun oli aika leipoa "se kakku" ajattelin, että joskus yksinkertaisuus toimii parhaiten. Kokeilin vielä puolukka"moussea". Vatkasin kerman, lisäsin puolukkapyreetä ja aavistuksen sokeria - TÄYDELLISTÄ! Miksi olinkin kokeillut niitä muita vaihtoehtoja... Puolukkamoussen lisäksi laitoin täytteeksi vaniljakermaa, joka pehmittäisi puolukan happamuutta - aivan kuin maito vispipuuron kanssa.

Testikakuissa olin tehnyt pohjan aina osittain tai kokonaan ruisjauhoista. Maku oli kaikissa hyvä, mutta rakenteessa oli parannettavaa. Päätin tehdä pohjan kokonaan vehnäjauhoista, jolloin rakenne pysyisi kuohkeana ja puolukan maku tulisi parhaiten esille. Käytin isomummin raparperipiirakkareseptiä, mutta käytinkin siihen puolukoita. Ruismysli oli kakun välissä tuomassa rukiin makua ja rouskuvaa suutuntumaa. Käyttäisin ruismysliä myös kakun koristeena. Kinuskin tein nykytrendin mukaan suolaisena.

Koristeluun käyttäisin agar agar "puolukoita" (Näistä yritän tehdä oman postauksen myöhemmin. Siinä kävi pari kämmiä kun yritin yön tunteina mahdottomia... Jäljet sopisivat Halloween kauhutarinoihin...), ruismysliä, voikreemiä ja väliin tullutta vanilja"moussea", sokerimassasta tehtyjä palluroita ja komeuden kruunaisi karamellista tehty purje. Karamellipurje oli riskialtis, koska kisakeittiössä oli käytössä vain mikro. Kotikeittiössä karamellipurje onnistui, mutta nyt oli haasteena pitää karamelli juoksevana kisan alkuun asti.... Ja sitten vielä isomaltoosista tehtyjä "kuplasokerilevyjä", jotka värjäisin vihreäksi kuvastamaan puolukan varpuja. Karamellipurje kuvastaisi Suomineitoa.

Kisapäivän aamu

Aloitin keittämällä kinuskin. Osan säästin kakun päälle ja osan käytin maustamaan sveitsiläistä marenkivoikreemiä, jota käyttäisin kakun kuorrutteena. Sitten oli karamellin vuoro. Karamelli piti keittää 150-160 asteiseksi, jotta se jähmettyisi ja pysyisi muodossaan. Olin testannut sen aiemmin ja se toimi hyvin. Karamellia keitellessäni päätin ottaa koko isomaltoosipurkin mukaani jos jokin menisi pieleen...

Mieheni lähti mukaani Messukeskukseen toimiakseen apulaisenani kisatilanteessa.

Nyt se alkaa!

Juuri ennen kisan alkua.

Yksi mun "rokkistaroistani", Kari Aihinen, toimi kisojen juontajana ja yhtenä tuomareista. Koita siinä nyt keskittyä kun tähdet vilisee silmissä ;). Ja yksi kakkujumalistani Marjo Moilanen Marjon Herkkukakusta toimi myös tuomarina. En missään nimessä halunnut nolata itseäni heidän silmissään. Kun kisa sitten viimein alkoi kaivoin termarin esiin ja aloin kaivaa karamellia ulos purjetta varten. Huomasin heti, että kaikki ei ollut kunnossa. Karamelli oli aivan liian tummaa ja voi oli erottunut. Maistoin karamellia ja se maistui kitkerälle. En voisi käyttää sitä. Onneksi minulla oli varasuunnitelma. Päätin sulattaa isomaltoosia. En kuitenkaan päässyt heti mikrolle, koska se oli varattuna. Siirryin seuraavaan kohtaan tehtävälistassani eli sokerimassapalloihin. Työstäessäni sokerimassaa päässäni alkoi pyöriä ajatus, että taas teen isomaltoosipurjeen... ei mitään uutta ja innovatiivista, jota karamellipurje olisi ollut. Petyin.

Kun pääsin kaatamaan isomaltoosin silikonimatolle niin matto kupruuntui ja isomaltoosi ei levinnyt haluamallani tavalla matolle... Ääääh! Purje ei meinannut myöskään millään irrota ja pirstoutui heti. Taas purje pilalla. Sitten meinasi iskeä paniikki - en saisi kakkua tarjolle... Onneksi tein tehtävälistan, turvauduin siihen ja jätin isomaltoosin viimeiseksi. Vieressäni oleva mieheni myös rauhoitti minua pelkällä läsnäolollaan :). Siirryin tekemään agar agar puolukoita. Ja se vasta olikin hauskaa hommaa! Vaikka käteni meinasivatkin täristä kahden purjeen epäonnistuttua niin silti minulla oli hauskaa kun pudottelin pieniä puolukkapyree-agar agar tippoja pipetillä öljyyn. Rentouduin kun yleisö tuli ihmettelemään ja kyselemään, mitä teen ja sain "höpistä" paniikin pois päästäni.

Lisäpaineita toi vielä kun Marjo näki tehtävälistaan tekemäni mallipiirroksen kakusta ja tuumasi, että "Sulla on selvästikkin tulossa dripcake -tyylinen kakku. Odotan innolla lopputulosta." Iiik! :D. Pitikin mennä piirtämään se kuva ja nyt tuomarit osaisivat odottaa jotain purjetta!

Agar agar puolukat onnistuivat hienosti. Onnistumisesta rohkaistuneena jatkoin kakun kuorruttamiseen ja suolakinuskin valuttamiseen. Pursotin vielä hieman voikreemiä ja vaniljamoussea kakun reunoille ja vilkaisin kelloa - nyt oli pakko alkaa purjeen tekoon jos meinasin saada kakkuun näyttävyyttä.

Olin jo kävelemässä mikrolle kun hetken mielijohteesta käännyinkin takaisin. En halunnut kirkasta purjetta ja olin päättänyt etten käyttäisikään valmiita nonparelleja purjeen koristeluun. Ripautin kultakimalletta isomaltoosin sekaan joka toisi lisää näyttävyyttä ja sopisi hyvin myös kakun värimaailmaan. Tällä kertaa osasin varautua silikonialusen kupruuntumiseen. Mieheni keksi myös täyttää muotoilussa apuna käyttämäni pullot kylmällä vedellä, jolloin massa jäähtyisi hieman nopeammin ja matto ei tarttuisi kiinni pulloihin niinkuin ensimmäisellä kerralla. Nyt purje onnistui hyvin ja ehdin takerruttaa siihen hieman myös ruismysliä.

Seuraavaksi piti tehdä kuplaisomaltoosit kahden silikonimaton välissä. Ajatuksien myllertäessä kaadoin isomaltoosin kuitenkin lautaselle liiallisen ripauksen kera vihreää tomuväriä... Synkistyin taas. Levitin kuitenkin vihreääkin vihreämmän isomaltoosin matolle ja venytin siitä pieniä purjeita. Harmittelin kun olin käyttänyt niihin aikaa ja aloin tekemään kuplasokeria isomaltoosista. Viimeisillä minuuteilla tajusin, ettei kuplaisomaltoosista tulisi mitään, koska se ei "kuplautunut" vaan kasaantui isoiksi lammikoiksi mattojen väliin kupruuntumisen takia. Joutuisin käyttämään ne "Hulkin-vihreät" purjeet...Onneksi viimeistelyä tehdessäni hoksasin pölyttää kultakimalletta supervihreiden pikkupurjeiden päälle ja väri tasapainottui. Viimeiset voikreemit, agar agar puolukat, sokerimassapallot ja myslit kakkuun -  aika lopussa! Huhhuh! Olipahan kokemus. Niin monta asiaa oli mennyt pieleen, Lupasin itselleni, että tavoitteeni on täynnä jos itse olen kakkuun tyytyväinen ja nyt olin. Ihme kyllä kaikista epäonnistumisista huolimatta.

Viimeistelyt käynnissä. Päädyin viskomaan liukkaat "puolukat" summittaisesti kakkuun pinseteillä piipertämisen sijaan.

Valmis kakku. Esillelaitossa kokonaisuus oli tärkeää. Koivusta sahattu "lautanen" oli täydellinen luonnosta inspiraationsa saaneelle kakulle.

Tulosten julkistaminen

Tuomarit alkoivat pian maistelemaan kakkuja enkä ehtinyt nähdä muiden kilpailijoiden töitä valmiina. Olin kuitenkin mikrolla juoksujen aikana nähnyt niin upeita luomuksia valmistumassa, että en antanut itselleni lupaa edes ajatella voittamista. Jos olisin itse tyytyväinen kakkuuni se riittäisi minulle.

Tuomarit vetäytyivät miettimään päätöstään ja yleisö pääsi ihmettelemään valmiita kakkuja myös sisältä. Tuloksen odottaminen ei edes jännittänyt, koska sain koko ajan jutella jonkun kanssa. Toiseksi olin lähes varma, että toinen ihastelemistani töistä voittaisi. Moni yleisöstä kuitenkin kehui kakkuani ja kertoi sen olevan hänen suosikkinsa. Tämä lämmitti mieltäni suuresti, joten kiitos siitä :).

Kilpailun tulos mentiin kuulemaan, kakkujen kera, isommalle lavalle. Siellä me kilpailijat seisoimme rivissä kakkujemme edessä ja kuuntelimme kun Kari Aihinen kertoi päätöksen muodostumisesta. Kuuntelin mielenkiinnolla päätökseen vaikuttaneita tekijöitä. Aihinen osasi myös pitää tunnelman rentona heittämällä pari vitsiä väliin ;). Kun voittaja ilmoitettiin, en edes tiennyt kuka oli kilpailija numero viisi. Olin jo taputtamassa onnelliselle voittajalle kunnes nimeni sanottiin. Siis mitä! Minä!? Ei oo totta! Vieressäni ollut kilpailija sanoi leikillisesti, että "Noh, mene nyt sinne eteen" kun seistä jökötin vaan siinä paikallani :D.

Olin niin yllättynyt ja häkeltynyt, etten osannut kunnolla edes nauttia tilanteesta ja vaikutin varmaan ihan puulla päähän lyödyltä. Mutta pääsinpäs halaamaan mun rokkistaraani! ;D

Puulla päähän lyöty :D.

Loppufiilistelyt

Kakunkoristelun SM-kisat olivat huikea kokemus. Oli niin siistiä päästä mukaan. Kilpailuhenkinen kun olen niin toki halusin voittaa, mutta olen myös realisti. Aina löytyy osaavampia tekijöitä. Jo alussa päätin, että ihan sama kuka voittaa, mä pääsin finaaliin! Asetin kuitenkin itselleni henkilökohtaisen tavoitteen - halusin olla tyytyväinen tekemääni kakkuun. Se oli tärkeintä.

Tällä kertaa mun abstraksti taidekakkuni miellytti tuomareita. Kaikkien finalistien kakut olivat upeita ja kertoivat tekijänsä osaamisesta. He kaikki ansaitsivat paikkansa finaalissa. Vaatii paljon, että saa aikaan niin mahtavia töitä niinkin rajallisessa ajassa. Tällä kertaa onni ja tuomareiden mieltymykset suosivat minua.

Kiitos.




Lähde 1  http://www.fazer.fi/kahvilat-ja-leipomot/fazer-cafe/artikkelit/tasta-kaikki-alkoi/